Turvallisuus poliittisten päämäärien verhona - perhe ja ystävät jäävät rajan taakse

Muistan taannoin lukeneeni Voima-lehden pääkirjoituksessa Maslow’n tarvehierarkiasta. Tämä hierarkia tulee usein mieleen, kun seuraan nykyistä Suomen politiikkaa. Lyhyesti tarvehierarkian ensimmäisellä tasolla on fyysiset tarpeet ja seuraavalla turvallisuus. Ja mitä kaikkea turvallisuuden nimessä tehdäänkään nyt, ehkä kiitos siitä että suomalaiset ovat myös varsin turvallisuushakuisia. Maailmassa on paljon ylikierroksilla käyviä asioita ja monta konfliktia: Gazan ja Ukrainan sodat, ilmastonmuutos, hallituksen tekemät leikkaukset. Silti asiani ei koske suoraan yhtään näistä, ja keskimäärin asia saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä. Mutta se on silti osa isompaa kuvaa ja mitä kaikkea Suomessa tapahtuukaan turvallisuuden nimissä, että populistista ja konservatiivista politiikkaa saadaan ajettua eteenpäin. Seuraavassa lyhyt kertomus ja mielipide, miten itärajan sulkeminen on vaikuttanut minuun ja haluan toki puolustaa samalla oikeusvaltiota ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia.

Noniin, varmaan 90%:llä suomalaisista (oma arvioni) ei ole ollut yhteyksiä Venäjään suoranaisesti ennen sodan alkua tai varsinkaan sen jälkeen. Venäjä on etäinen maa varsinkin länsi-Suomen asukeille ja varmasti keskimääräiselle helsinkiläiselle. Demokratia on siis toteutunut, kun suurin osa kansasta on sitä mieltä, että hyvä kun raja on suljettu – hybridisodankäynnissä on saatu torjuntavoitto, Suomen hallitus on toiminut mallikkaasti. Näin mediasta saatu kuva. Ja kuka ikinä haluaisi käydä maassa, joka on niin sekasortoinen ja vaarallinen kuin Venäjä on (ehkä vain saidat bensaturistit ovat saattaneet käydä)? Itse olen yksi poikkeus.

Olen lukenut joitain haastatteluita rajavartioviranomaisten kanssa (Helsingin Sanomat), joissa on esitetty, että Suomi selviytyisi helposti suuremmistakin turvapaikan hakijoiden määrästä ja varmaa uhkaa ei voida todeta tällä hetkellä. Tilannetta peilattuna nykyiseen maahanmuuttovaisteiseen politiikkaan ei voi olla ajattelematta, että tässä ajetaan enemmän tätä politiikkaa sisään juuri turvallisuuteen vedoten ja tosiaan luodaan uutta lakia, jossa voidaan helposti käännyttää turvapaikanhakija takaisin, jatkossa mahdollisesti jopa lentokentällä. Turvallisuusuhkaan perustuva narraatio on mainio katalyytti ajaa tätä lakia maaliin asti.

Tästä päästään vähitellen omaan näkökulmaan ja kokemukseen. Itse olen matkustanut paljon Venäjällä ja perhe ja monta ystävää on jäänyt rajan taakse. Kaiken kaikkiaan olen samaa mieltä, että turvallisuus on tärkeä asia ja maailmassa on paljon suurempaakin kärsimystä, mutta ennen kaikkea olen huolissani tilasta, johon Suomi on ajamassa itseään näiden maahanmuuttovastaisten lakien kanssa ja myös siitä, että yksi vähän puhuttu ja ehkä kielletty aihe on rasismi venäläisyyttä kohtaan. Olen miettinyt, miten yhdessä päivässä hyvät venäläiset ystävät voisivat muuttua vihollisiksi (helmikuussa 2022). Ystävät, jotka olen tuntenut vuosikymmenen ajan. Sosiaalisen median ryöpytyksestä saa ainakin helposti varsin venäläisvihamielisen kuvan. Ja toki paljon ymmärrettävää Ukrainan sodan myötä. Tässä näen kuitenkin ristiriidan, että tavallaan samanlaista vihamielistä kuvaa ajetaan mediassa kuin osittain venäläisessä mediassa ajetaan ukrainalaisista kollektiivisesti. Tämä on omiaan vastakkainasettelun lisäämisessä ja tuskin venäläinen kansalaisyhteiskunta tästäkään voimistuu tai auttaa demokratian kehityksessä.

Yleisesti käytännön haasteita Suomessa asuville Venäjä-taustaisille on, että perhettä ei pääse näkemään, lapsi on Venäjällä, ei pääse auttamaan iäkkäitä vanhempia tai isovanhempia tai hakemaan Venäjältä eläkettään. Suomen tulisi ottaa suuri venäläinen vähemmistö ehdottomasti paremmin huomioon ja osaksi yhteiskuntaa. Ja on myös huomioitava, että Suomeen on tullut paljon korkeakoulutettuja ja osaavia tekijöitä, paljon myös niitä, jotka ovat Venäjän virallista politiikkaa vastaan. Tämä on todellakin voimavara Suomelle. Silti olen kuullut, että heitä syrjitään juuri Venäjä-taustaisuuden takia. Tämän pitäisi oikeasti olla juuri päinvastoin, kannustaa heitä enemmän yhteiskuntaan ja mukaan suomalaiseen elämään. Tämä on avointa ja oikeaa demokratiaa.