Tämä artikkeli:
Cultura-säätiön johtaja Sani Kontula-Webb puhui hiljattain Etelä-Saimaan artikkelissa (julkaistu 19.05.2025) Aleksanterinliitosta ja siitä, miten hänen mielestään meidän voittoa tavoittelematon yhdistys eroaa muista venäjänkielisten yhdistyksistä. Rouva Kontula-Webbin huomautus Aleksanterinliitosta poliittisesti aktiivisena yhteisönä pitää paikkaansa: emme pelkästään seuraa sivusta Suomessa tapahtuvia ja Suomessa asuviin venäjänkielisiin vaikuttavia ajankohtaisasioita, vaan pyrimme myös osallistumaan niihin. Lisäksi valtion viranomaisten pyynnöstä toteutettu tutkimus sosiaalisesta ryhmästämme on mielestämme sellainen yhteiskunnallinen ilmiö, josta on tärkeää puhua julkisesti. Tällaisilla selvityksillä on nimittäin vaikutusta meistä kansallisena vähemmistönä muodostettuun yleiseen mielipiteeseen sekä maan poliittiseen päätöksentekoon. Erään tällaisen selvityksen oli valmistellut vuoden 2024 huhti-kesäkuussa itse Cultura-säätiö. Säätiö julkaisi ja esitteli selvityksen pohjalta toteutetun suomenkielisen raportin vuoden 2024 lokakuussa. Raportti herätti meissä paljon kysymyksiä (kirjoitimme asiasta aiemmin täällä). Säätiön edustajien antamien tietojen mukaan selvitys maksoi noin 50 000 euroa ja oli Huoltovarmuuskeskuksen rahoittama - ja jonka vuoksi osa kysymyksistä oli peräisin tältä instituutiolta. Cultura-säätiötä rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
Cultura-säätiön johtaja Sani Kontula-Webb puhui hiljattain Etelä-Saimaan artikkelissa (julkaistu 19.05.2025) Aleksanterinliitosta ja siitä, miten hänen mielestään meidän voittoa tavoittelematon yhdistys eroaa muista venäjänkielisten yhdistyksistä. Rouva Kontula-Webbin huomautus Aleksanterinliitosta poliittisesti aktiivisena yhteisönä pitää paikkaansa: emme pelkästään seuraa sivusta Suomessa tapahtuvia ja Suomessa asuviin venäjänkielisiin vaikuttavia ajankohtaisasioita, vaan pyrimme myös osallistumaan niihin. Lisäksi valtion viranomaisten pyynnöstä toteutettu tutkimus sosiaalisesta ryhmästämme on mielestämme sellainen yhteiskunnallinen ilmiö, josta on tärkeää puhua julkisesti. Tällaisilla selvityksillä on nimittäin vaikutusta meistä kansallisena vähemmistönä muodostettuun yleiseen mielipiteeseen sekä maan poliittiseen päätöksentekoon. Erään tällaisen selvityksen oli valmistellut vuoden 2024 huhti-kesäkuussa itse Cultura-säätiö. Säätiö julkaisi ja esitteli selvityksen pohjalta toteutetun suomenkielisen raportin vuoden 2024 lokakuussa. Raportti herätti meissä paljon kysymyksiä (kirjoitimme asiasta aiemmin täällä). Säätiön edustajien antamien tietojen mukaan selvitys maksoi noin 50 000 euroa ja oli Huoltovarmuuskeskuksen rahoittama - ja jonka vuoksi osa kysymyksistä oli peräisin tältä instituutiolta. Cultura-säätiötä rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
Raportin venäjänkielisen version julkaisu oli ajoitettu keskustakirjasto Oodissa venäjänkielisille pidetyn tiedotustilaisuuden yhteyteen. Juuri siksi valmistauduimme tilaisuuteen tutustumalla ensin huolellisesti suomenkieliseen raporttiin. Lisäksi Aleksanterinliitto oli laatinut ennakkoon listan sille ajankohtaisista, pääasiassa Suomen venäjänkielisen vähemmistön representaatiota käsittelevistä kysymyksistä. Tiedotustilaisuudessa oli läsnä Cultura-säätiön asiantuntijoiden lisäksi noin 30 henkeä.
Suomalaisen yhteiskunnan saamaan ensivaikutelmaan on tässä vaiheessa selkeästi myöhäistä vaikuttaa, kun ottaa huomioon sen, että alkuperäinen suomenkielinen julkaisu oli ilmestynyt jo puoli vuotta sitten ja ehtinyt vaikuttaa päättäjiin - sekä meihin, Suomen venäjänkieliseen vähemmistöön kuuluviin ihmisiin.
Vielä mielenkiintoisempaa oli havaita kuinka alkuperäisessä suomenkielisessä raportissa esiintyneiden ilmaisujen sävyä oltiin uudelleen muotoiltu pehmeämmäksi tässä pienemmälle yleisölle ja siten suuremmalta yhteiskunnalliselta huomiolta välttyneessä tilaisuudessa. Panimme merkille myös sen, että Suomen venäjänkielisen vähemmistön ja muun Suomen väestön välisiä erimielisyyksiä selitettiin objektiivisilla tekijöillä (eikä pelkästään oletetulla venäjänkielisten levittämällä disinformaatiolla). Kiinnitimme huomiota myös siihen miten tulkinnan keskipisteenä pidettiin vähemmistön näkemyksen sijaan valtaväestön näkökulmaa - erityisesti ajankohtaisia aiheita käsittelevän osion tapauksessa. Raportin suomenkielisen version julkaisusta on kulunut muutama kuukausi, jonka aikana myös maailman tilanne on ehtinyt muuttua, ja siten myös Cultura-säätiön asiantuntijoilla on ollut enemmän mahdollisuuksia pohtia tutkimustuloksia suomalaisen yhteiskunnan ja siihen vaikuttavien objektiivisten tekijöiden kontekstissa.
Juuri tämä sai meidät pohtimaan seuraavaa kysymystä: miksi ensimmäisen version julkaisua seurasi koko suomalaisen mediakentän päätös nostaa otsikoihin ja yhteiskunnallisen huomion keskipisteeksi “kohua herättävät” 13 % Suomen venäjänkielisestä väestöstä, joka vastasi myöntävästi kysymykseen “Hyväksytkö Venäjän toimet Ukrainassa?”. Näin meneteltiin siitä huolimatta, että ylivoimainen enemmistö kyselytutkimukseen osallistuneista oli vastannut kieltävästi - mikä vastaa Kansalaisbarometrin vuoden 2024 syyskuussa teettämän mielipidemittauksen keskiarvoa. Cultura-säätiön asiantuntijoiden mukaan kyseessä on median oma tulkinta, jota säätiö ei ole itse pyrkinyt korostamaan omassa tiedonvälityksessä. Säätiö vastasi kieltävästi Aleksanterinliiton kysymykseen siitä, että onko se vaatinut mediataloja korjaamaan tällaisia tulkintoja alleviivaavan uutisoinnin yksityiskohtia.
Onnistuimme tämän kenties kohahduttavimman aiheen käsittelyn lisäksi saaamaan vastauksia suurimpaan osaan tärkeiksi pitämiimme kysymyksiin. On syytä todeta, että osan näistä kysymyksistä esittivät muut salissa läsnä olevat henkilöt, jotka eivät edusta Aleksanterinliittoa. Tämä viittaa siihen, että nämä aiheet ovat ajankohtaisia monelle venäjänkieliselle.
Seuraavaksi kerromme lyhyesti kysymyksistä, jotka esitimme Cultura-säätiölle ja joihin saimme vastauksia.
1
Kysymys, AL: Raportin sisältö ei vastaa sen nimeä. Lukijalle muodostuu raportin aiheesta ja otsikosta mielikuva kattavasta Suomen venäjänkielistä väestönosaa koskevasta selvityksestä. Johdannosta selviää, että aihetta onkin rajattu käsittelemään pääasiassa venäjänkielisen vähemmistön suhtautumista muuhun Suomen väestöön, jota puolestaan seuraa pohdinta siitä, miten nämä erot ja samankaltaisuudet ovat yhteydessä Suomen venäjänkielisten näkemyksiin sodasta ja NATO:sta. Miten itse kommentoitte aiheen rajaamista?
Vastaus, Cultura-säätiö: Vuoden 2022 ensimmäinen kyselytutkimus tilattiin siksi, koska Suomi valmistautui tuolloin vastaanottamaan pakolaisia Ukrainasta ja halusi siksi selvittää venäjänkielisten mielipidettä tähän erittäin ajankohtaiseen aiheeseen. Seurantaselvityksessä venäjänkielisen väestön mielipiteiden ja asenteiden sekä näissä tapahtuvien muutosten tutkiminen jatkuu, mikä osaltaan edellyttää tutkimuskysymysten toistamista. Lisäksi on todettava se, että on mahdotonta sisällyttää kaikkea yhteen tutkimukseen. Suomessa on muitakin järjestöjä - kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveysalaa tutkiva THL. Muunlaisia aihealueita käsitellään myös MoniSuomen selvityksessä sekä muissa suomalaisissa kyselytutkimuksissa. Ne eivät keskity yksinomaan venäjänkielisiin, mutta kuitenkin sisällyttävät myös heidät tutkimustensa aiheisiin.
Kysymyksemme raportin otsikon ja sisällön välillä esiintyvästä ristiriidasta jäi ilman vastausta.
2
Kysymys, AL: Selvityksen yhteenvedossa julistetaan useita negatiivissävytteisiä johtopäätöksiä, jotka kohdistuvat Suomen venäjänkielisten käsityksiin politiikasta ja yhteiskunnallisista mielipiteistä. Millaisia toimenpiteitä Cultura-säätiö ehdottaa näiden johtopäätösten tueksi?
Vastaus, Cultura-säätiö: Olemme ensisijaisesti suomalainen, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama järjestö. Toimimme näissä puitteissa venäjänkielisten maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen hyväksi. Tässä on muutamia esimerkkejä meidän tulevista tapahtumista:
- Selvityksistämme kertovan raportin julkaisu venäjän kielellä.
- Useampi tutkimustuloksiamme tarkemmin esittelevä artikkeli.
- Pienehköstä osallistujamäärästä ja tilaisuuden juontajista koostuvien, yhteiskunnallisia ajankohtaisaiheita käsittelevien keskustelutilaisuuksien järjestäminen.
- Erilaiset Culturalist-verkkojulkaisun kautta järjestetyt kyselytytkimukset ja selvitykset.
3
Kysymys, AL: Kyselytutkimuksen johtopäätöksissä arvioidaan negatiivissävytteisesti Suomen venäjänkielisten keskuudessa esiintyviä, kantasuomalaisten mielipiteistä poikkeavia näkemyksiä ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista. Miksi esititte lisäkysymyksen “Kannatatko Venäjän sotilaallisia toimia Ukrainassa?”, jota ei esitetty koko Suomen väestöä tutkineessa Kansalaisbarometrin mielipidemittauksessa juuri näin muotoiltuna?
Vastaus, Cultura-säätiö: Suomalainen yhteiskunta on erittäin kiinnostunut venäjänkielisen väestönosan suhtautumisesta tähän konfliktiin, sillä yleinen mielipide on se, että venäjänkieliset ihmiset - jopa he, jotka ovat Suomen kansalaisia, ovat yhdistettävissä sotaa käyvään valtioon.
4
Kysymys, AL: Kuinka kommentoitte erästä kyselytutkimuksessa mainitsemaanne tutkimustulosta: hiljattain Suomeen muuttaneet mieltävät muita vastaajia useammin suomalaisen yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi sekä kokevat olevansa Suomessa syntyneiden Suomen kansalaisten kanssa tasavertaisessa asemassa?
Vastaus, Cultura-säätiö: Hiljattain Suomeen muuttaneilla maahanmuuttajilla on tapana arvioida yhteiskuntaa positiivisemmasta näkökulmasta, sillä he käyvät parhaillaan lävitse kotoutumisprosessia. Se voi herättää kokemusta niin sanotusta “kädestä pitäen neuvomisesta”, jolloin kaikki vaikuttaa selkeältä. Tästä johtuen heille voi muodostua käsitys reilusta yhteiskunnasta. Lisäksi on syytä mainita, että heillä on tuoreessa muistissa muistoja yhteiskunnasta, josta he muuttivat pois ja joka toimii heille vertauskohteena.
5
Kysymys, AL: Mihin tiettyjen luottamuksesta yhteiskuntaan kertovien tulosten (luottamus mediaan sekä Suomen päättäjien toimiin) heikkeneminen vuoden 2022 tuloksista liittyy teidän mielestänne?
Vastaus, Cultura-säätiö: Luottamus yhteiskuntaan on ollut laskusuunnassa koko Suomen väestön tasolla, eli ilmiö ei ole havaittavissa pelkästään venäjänkielisten kohdalla. Tähän on vaikuttanut Suomen uusi eduskunta sekä hallitus, joista on seurannut monenlaisia olosuhteisiin vaikuttaneita muutoksia.
6
Salissa esitetty kysymys (tästä ei sovittu etukäteen mitään, meilläkin oli yksi tällainen!): haastattelumateriaalissa esiintyy kysymys venäjänkielisten suhtautumisesta turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin Suomen ja Venäjän Federaation rajalla, lyhyesti sanottuna rajan sulkemiseen. Tämä on elintärkeä aihe suurimmalle osalle venäjänkielisistä, perheet ovat hajalla, asioiden hoitaminen on vaikeutettua. Mitä Cultura-säätiö aikoo tehdä asian tutkimiseksi ja tuen järjestämiseksi ihmisille?
Vastaus, Cultura-säätiö: Olemme järjestö, joka toimii tiiviissä yhteistyössä Suomen hallituksen kanssa. Meidän tavoitteisiin ei voi kuulua avun järjestäminen venäjänkielisille. Olemme suomalainen järjestö. Teot kuuluvat poliitikkojen ja voittoa tavoittelemattomien yhdistysten vastuualueisiin, esimerkiksi niille, jotka ovat läsnä tapahtumassa.
Huomiomme kiinnittyi esitelmän aikana dioihin, joissa kerrottiin venäjänkielisten kohtaavan Suomessa aiempaa enemmän syrjintää ja rakenteellista, omaan vähemmistöryhmään kohdistuvaa epäoikeudenmukaisuutta.
Lähes kolmasosa vuoden 2024 kyselytutkimukseen vastanneista raportoi kohdanneensa syrjintää, kun taas vuonna 2022 näin ilmoitti noin 17 % vastaajista. Cultura-säätiö myöntää syrjinnän olevan ilmiönä todellinen Suomessa. Eniten venäjänkieliset kohtaavat syrjintää Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Kiinnostavaa on se, että alle puolet vastaajista kertoo olevansa tietoisia yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnasta. Luottamus yhdenvertaisuusvaltuutettuun on merkittävästi laskenut sekä sen toiminnasta tietoisten, että itseensä kohdistuvaa syrjintää kokeneiden venäjänkielisten keskuudessa. Hajonta on erityisen suurta, kun tätä ryhmää verrataan venäjänkielisiin, jotka eivät ole kohdanneet itseensä kohdistuvaa syrjintää: 74 % syrjintää kokemattomista venäjänkielisistä ilmoittaa luottavansa yhdenvertaisuusvaltuutettuun, kun taas syrjintää kokeneista vain 48 %.
Keskustelutilaisuuden aikana kuultiin Cultura-säätiön johtaja Sani Kontula-Webbin ja Polina Kopylovan, Eilina Gusatinskyn ja Danil Lopatkinin asiantuntijaryhmän puheenvuoroja. He kuvailivat erästä säätiön tavoitetta seuraavasti: toimia kanavana, joka mahdollistaa jokaisen Suomen venäjänkielisen äänen kuulumisen.
Keskustelimme säätiön edustajien kanssa ja ehdotimme heille kahta aihetta, joissa haluaisimme tulla kuulluiksi:
- Mielipiteemme itärajan sulusta ja sen vaikutuksista Suomen venäjänkielisten asenteisiin.
- Itärajan sulun vaikutusta ihmisten päivittäiseen elämään käsittelevien kysymysten lisääminen seurantatutkimuksiin.
Venäjänkielisessä raportissa esiintyy melko paljon Cultura-säätiön tekemiä arvioita, joita se tuo esille päivänpolttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevien tutkimustulosten tulkitsemisen yhteydessä. Tilaisuudessa siteerattiin jonkin verran vastaajien vapaamuotoisia, Venäjän sotilaallisia toimia Ukrainassa käsitteleviä kommentteja. Vaikka Venäjän toimia Ukrainassa oikeuttaa pieni osa vastaajista (joka ei ole yhtään sen suurempi kuin Suomen muun väestön keskuudessa esiintyvä määrä), vaikuttaa siltä, että kommentteja kuten “meistä tuntuu ettei kaikki ole niin yksiselitteistä” ja muutamia epäileviä kommentteja käytettiin esimerkkinä myös suoraan tekojen tuomitsemisesta puhuneiden venäjänkielisten näkemyksien mitätöimiseen.
Esimerkkejä tällaisista raportissa mainituista arvioista:
“Sodankäyntiä oikeuttavien osuus on laskenut vuodesta 2022, mutta toisaalta tämä luku on selvästi yhteydessä siihen, että yhä useampi henkilö jättää vastaamatta kysymykseen (“en osaa sanoa”). Tästäkin huolimatta mielipiteiden hajonta on merkittävämmässä roolissa kuin mitä kvantitatiivisen tutkimusaineiston analyysista voisi aluksi päätellä. Vastaajien vapaamuotoisista vastauksista käy ilmi tarkka kuva siitä, että jopa Venäjän toimet tuomitsevat vastaajat paljastavat vastauksissaan tietynlaisesta suhtautumisesta kertovia yksityiskohtia, joita tulee osata tarkastella laajemmassa mittakaavassa”.
“Kahteen ryhmään jaettavien vastaajien (“en halua vastata” ja “en osaa sanoa”) avoimien vastausten analyysin pohjalta voidaan sanoa, etteivät he suurella todennäköisyydellä tuomitse Venäjän toimia tai pidä niitä väärinä. Näin ollen Venäjän toimia enemmän tai vähemmän oikeuttavien osuus voi olla suurempi kuin mitä kvantitatiivinen tutkimusaineisto antaa ymmärtää - josta taas käy ilmi, että 13 % venäjänkielisistä ilmoittaa suoraan pitävänsä näitä tekoja oikeutettuina.”
Emme voi millään pitää tällaisia johtopäätöksiä tieteeseen perustuvina tai muihin suomalaisiin yhteiskunnallisiin tutkimustuloksiin verrattavissa olevina. Samankaltaisiin kyselytutkimuksiin (kuten esimerkiksi Kansalaisbarometri) ei ole sisällytetty avoimia kysymyksiä, vastaajan ajatusten lukeminen on mahdotonta ja hänen oma tulkinta häntä pitkään kuormittavista vastoinkäymisistä on väistämättä tunteisiin perustuvaa, eikä harkittua pohdintaa. Mielestämme on asiatonta vääristää kyselytutkimuksessa saatuja tilastotietoja tällaisilla luokittelevilla sivuhuomautuksilla.
Saimme Cultura-säätiön tiedotustilaisuuden ja lähes tunnin kestäneiden keskustelujen pohjalta käsityksen siitä, että Suomen venäjänkielisiä asukkaita tulee tutkia yhteiskuntatieteissä nykyistä tarkemmin ja ammattitasoisemmin - siis tavalla, joka todella oikeuttaa kutsumaan tutkimusta selvitykseksi “Suomen venäjänkielisistä”.
Venäjänkielinen väestö näyttäisi Suomessa pääasiassa reagoivan positiivisiin ja negatiivisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin aivan kuin muu maan väestö - tämä selviää ainakin tarkastelemalla Cultura-säätiön tutkimuksen heikkoa kysymysten segmentointia. Poikkeuksen näyttäisivät muodostavan kaksi aihetta: suhtautuminen mediaan ja Suomen NATO-jäsenyyteen.
Kuten jo aiemmin mainitsimme, luottamus mediaan on laskenut vuonna 2024 koko väestön tasolla, mukaan lukien suomenkielisten medialuottamus. Lisäksi ihmisillä on toisistaan eriäviä arvioita siitä, että kuka voi yrittää vaikuttaa heidän mielipiteisiin median kautta. Siinä missä Kansalaisbarometri havainnollistaa Suomen väestön epäilevää suhtautumista ennen kaikkea Venäjän mediaan, Suomen venäjänkieliset pitävät kaikkia medioita vaikuttamiseen pyrkivinä - oli kyseessä sitten Venäjän virallinen media, venäläinen oppositiomedia tai Suomen virallinen media tai iltapäivälehdet. Tämä voi mahdollisesti selittyä Suomen venäjänkielisen väestönosan laajemmalla elämänkokemuksena.
Cultura-säätiö kertoo tutkimuksensa raportissa Suomen venäjänkielisten suhtautumisesta Suomen NATO-jäsenyyteen seuraavasti:
“Lisäksi huomion arvoista on se, että suurin osa vastaajista, joka ilmoittaa kohdanneensa itseensä kohdistuvaa mielipidevaikuttamista kokee juuri NATO:n johdattavan heitä harhaan. Venäjänkieliset mieltävät NATO:n Yhdysvaltoja tai muita länsimaita edustavaksi instituutioksi.”
Jätetään tällä kertaa huomiotta tiedotustilaisuudessa mainitut perustelut “neuvostomenneisyydestä”. Vielä kolme vuotta sitten selkeä enemmistö Suomen väestöstä vastusti NATO-jäsenyyttä. NATO koettiin vaaralliseksi ja aggressiiviseksi järjestöksi, joka asettaa jäsenmaansa haavoittuvampaan asemaan Venäjän ja muiden uhkien edessä. Vanhempaa sukupolvea edustavat ja Suomessa pidempään asuneet ihmiset ovat altistuneet tälle yleiselle mielipiteelle useammin kuin nuoruudessaan Neuvostoliitossa. Pidämme huomattavasti todennäköisempänä sitä, etteivät he ole vielä unohtaneet Suomen aiempaa virallista linjausta, jota useammat aiemmat hallitukset ovat noudattaneet. Linjaukseen on kuulunut muun muassa lupaus järjestää kansanäänestys Suomen mahdollisesta NATO-jäsenyydestä, jos Suomi päättää kaikesta huolimatta hakea sitä. Luonnollisesti tämän lupauksen pettäminen herättää epäluottamusta.
Olemme kiitollisia Cultura-säätiölle heidän kattavasta tutkimuksesta, sen liitteenä toteutetun raportin julkaisusta sekä monia lisäkysymyksiä, havaintoja ja Cultura-säätiön yhteiskunnallisen aseman täsmentämisestä jäsenillemme. Säätiötä rahoittavan opetus- ja kulttuuriministeriön venäjänkielisten maahanmuuttajien kotoutumista koskevat tavoitteet ja haasteet eivät ole pelkästään kotoutumisen edistäminen, vaan myös Suomen venäjänkielisten ja koko muun Suomen väestön mielipiteiden yhdenmukaisuuden pitäminen kotoutumisen onnistumisena.
Toki tätä ei ole koskaan mahdollista saavuttaa, sillä se edellyttäisi maahanmuuttajien kokonaisvaltaista assimiloitumista, eli heidän identiteettinsä korvaamista toisella. Kotoutumisella ei tarkoiteta näin voimakasta puuttumista yksilön identiteettiin. Kotoutumisessa on kyse mahdollisuudesta oman identiteetin moninaisuudelle, jossa yhdistyvät luontevasti sekä venäläinen, että suomalainen elämänkokemus. Cultura-säätiö on ainakin raporttinsa sisällöstä päätellen onnistunut havaitsemaan kuvausta vastaavan, merkittävän kokoisen venäjänkielisten ryhmän, josta se käyttää termiä “kriittinen kotoutuminen”.
Tilaisuuteen osallistuminen on mahdollistanut meille Cultura-säätiön “Suomen venäjänkieliset” -tutkimuksen ja siitä laaditun raportin hyödyn arvioinnin tärkeimpää tavoitettamme silmällä pitäen - suomalaisen yhteiskunnan ja hallituksen kanssa käymämme vuoropuhelu itärajan avaamiseksi. Toivomme Cultura-säätiön olevan puolellamme tämän meille elintärkeän tavoitteemme kohdalla.